Korroosio Vähitellen vaikenee arvio

Vähitellen vaikenee on liian mairitteleva nimi tälle demolle, sillä Kameleontin musiikkia kuunnellessa odottaa koko ajan, että biisit loppuvat ja bändi vaikenee. Ensinnäkään en ole koskaan kuullut suomen kieltä lausuttavan yhtä huonosti kuin Ville Hakasalo lausuu Vähitellen Vaikenee -demolla. Miehen ulosanti kuulostaa siltä, että äänessä olisi ulkomaalainen, joka ei ole vielä sisäistänyt suomen kielen perusolemusta. Hakasalon keskinkertaisuus ei kuitenkaan ilmene pelkästään ääntämispuolella, vaikka miehen artikulaatio ottaakin kaikista pahiten korvaan. Vokalistina Hakasalo on yksi huonoimmista kuulemistani metallin saralla. Varsinkin demon lopettavassa Siedätys-biisissä laulusuoritus kuulostaa niin umpisurkealta, että meinaa laattaa lentää. Korostettakoon vielä, että pidän erittäin useista murinalaulajista. Hakasalo ei valitettavasti kuulu niiden joukkoon. Itse asiassa keskinkertaisia core-huutajiakin kuuntelen huomattavasti mieluummin.

Musiikillisesti Kameleontti on yhtä lailla mitäänsanomaton kuin vokalistinsa. Perusvarma soittotyöskentely ei säväytä, koska hyvät riffit ja mielenkiintoiset ideat puuttuvat täysin. Musiikki on helppoa, mutta sentään kohtuullisesti soitettua. Aloittavasta Vähitellen vaikenee biisistä jää sentään mieleen yksi varsin kelvollinen riffi. Harjoittelua bändi kaipaisi lisää, koska monipuolisemmat biisirakenteet voisivat nostaa bändin edes aavistuksen korkeammalle tasolle. Suurin ongelma piilee kuitenkin yhä laulukielessä. Bändin musiikki kuulostaisi varmasti paljon paremmalta, jos laulukieli vaihdettaisiin englanniksi. Demon mukana tulleessa lyhyessä esittelytekstissäkin oli niin huomattava määrä virheellisiä lauserakenteita ja amatöörimäisiä kielioppivirheitä, että poikien ala-asteen äidinkielen opettajaakin hävettäisi. Siksi ihmettelenkin, että miksi ihmeessä bändi käyttää laulukielenään suomea, kun edes kielelliset perusasiat eivät ole kunnossa.

Ainoa positiivinen seikka Kameleontin Vähitellen Vaikenee demossa on sen tyylikäs ulkoasu. Muilta osiltaan meininki on niin huonoa, että on suorastaan hämmentävää, miten näin ala-arvoista tuubaa voidaan tehdä metallinimikkeen alla. Sanonta ”Hevi/metalli on paskimmillaankin parasta” ei pidä Kameleontin kohdalla paikkaansa. Jos kaikki raskaampi musiikki olisi näin mitäänsanomatonta huttua, niin todennäköisesti kuuntelisin aivan jotain muuta musiikkityyliä tai en kuuntelisi musiikkia ollenkaan. Ehkäpä bändi vielä joskus julkaisee jotain kuuntelemisen arvoista, mutta tällä materiaalilla niputan Kameleontin huonoimpien kuulemieni metalliyhtyeiden joukkoon.

1/5

Lasse Lindqvist / Korroosio

Kategoria(t): Arviot, Vähitellen vaikenee Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.