Lammas Zine Leiki kuollutta arvio

Yhden biisin sinkut ovat hankalia arvostella. Tietenkin voisin käydä etsimässä tietoa tai kuulokuvia bändistä vaikkapa netistä, mutta tätä en pitäisi oletusarvona siitä, miten arvioitsijoiden pitäisi menetellä. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että Kameleontti tuskin haluaa levittää netissä ainakaan tätä huonompaa matskua, niin sanoisin, että varsin kovasta bändistä on kyse.

Moderni metalli on homman nimi ja sitä mätetään menemään suomenkielisten korahtelujen kera. Vokaaleiden fraseeraus on siinä määrin mielenkiintoista ja toimivaa, että aluksi ei edes uskoisi, että käytössä on rakas äidinkielemme. Onneksi monet Kameleontin kaltaiset uudemmat bändit ovat murtamassa kielimuureja tekemällä ilmaisunsa hyvin ja huolella. Vertailukohdiksi bändin musasta puhuttaessa nousevat ainakin asennemetallin kärkinimi Machine Head sekä hieman yllättäen myös länsinaapurimme tasavahva death metal-jyrä Dismember. Ihan puhdasta döödistä tässä ei kuitenkaan väännetä, mutta joku haisu tässä on 90-luvun alun Ruotsiinkin.

Kuten ehkä edeltäkin käy ilmi, bändin soitto ja saundipolitiikka on enemmän kuin kunnossa. Yleisilme on raskas, mutta silti myös virkistävän raikas. Jännä yhdistelmä, mutta toimii. Lyriikoista saa hyvin selvää ja tyylillisesti niissä vertailukohdaksi nousevat Stam1nan ja Mokoman kaltaiset yhtyeet.

Kameleontti on bändin nimenä kaamea, mutta toisaalta onhan meillä täällä suomessa myös Apulanta-niminen orkesteri… muita esteitä menestykselle sitten ei olekaan.

4/5

Kimmo Laine / Lammas Zine

Kategoria(t): Arviot, Leiki kuollutta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.