Stalkermusic Leiki kuollutta arvio

Kameleontti on jo muutaman vuoden indie-mainetta ja EP-julkaisuja kylvänyt tamperelais”jenkkiläinen” uudemman aallon metalliseos, joka nyt neljän EP:n ja yli seitsemän vuoden kehittämisen jälkeen on siirtymässä albumilistoille ensimmäisen sinkkulohkaisunsa ”Leiki kuollutta” myöten. Radiosoittoakin saanut boogiemättö tiivistää ja nopeuttaa jätkien ilmaisua aiempaa tuotantoa jyräävämmäksi ja selkeämmäksi jättäen pienimuotoiset vanhan ajan tuotannon breakdownit taka-alalle. Luulisi ja toivoisi julkaisijoitakin kiinnostavan isommallekin yleisölle avautuva metallikolina, mikäli sinkku ennustaa koko syksymmällä julkaistavan debyytin linjaa.

Pyörremyrskymäinen kitarariffi repii kuulijan mukaansa heti alkusekunneilta ja takoo turpaan basarien ja ärjynnän säestyksellä aina hieman löysempään kertosäkeeseen asti. Rakenteeltaan biisi on hyvin perinteinen ja tietysti oletettava vaihtoehto sinkuksi. Jokainen osa kuitenkin toimii kokonaisuudessaan loistavasti, vaikka kertsi jääkin kaipaamaan kitaroiden osalta muun biisin kaltaista maahan polkemista ja alkaa varsinkin loppupuolella kuulostamaan väkisin ängetyltä. Laulutavaksi on valittu kähisevän ärjyvä huuto, jossa ainakin omaan korvaan vääntäytyy jokin erikoinen murre tai taivutus. Tapa toimii ainakin yhden biisi verran, mutta jättää kuitenkin toivomaan kokopitkälle vaihtelua kaiken muun teknisen kikkailun keskellä.

”Leiki kuollutta” jättää suurella mielenkiinnolla odottamaan kesän loppumista ja kokopitkän julkaisua. Kaikki osat ovat muserrettuna omilla paikoillaan eikä Kameleontin musiikillinen osaaminen jätä paljoakaan kyseltävää tai parjattavaa. Tuli levy ulos sitten bändin omasta tallista tai isommalta julkaisijalta, on nyrkkiä ohimoon ja perseeseen takovaa albumia lupa odottaa.

4/5

Raine Laaksonen / Stalkermusic

Kategoria(t): Arviot, Leiki kuollutta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.