Sue lehden Tärkein Vähemmistö arvio

Kameleontti perustettiin viime vuosikymmenen alussa, ja ”nollavuodet” menivät demoja tehdessä ja omaa linjaa kehittäessä. Uusi vuosikymmen tuo uudet tuulet, ja niiden mukana eteen laskeutuu kuin Maija Poppanen sateenvarjollaan Kameleontin ensimmäinen täyspitkä, Tärkein vähemmistö.

Jos biisit olisivat liikkumavälineitä, Kameleontin kappaleet olisivat rullaluistimia. Bändin rallit rullaavat sulavasti ja vauhdilla kuumalla asfaltilla ja pujotellen taiturimaisesti betoniviidakossa. ”Groovy”, tokaisisi vanha nuorten roolimalli, tietokonepelisankari Duke Nukemkin ennen kuin ampuisi kaiken tuhannen paskaksi ja potkisi päälle.

Neljänkymmenen minuutin ja kymmenen kappaleen mittainen kiekko potkii, teutaroi ja post-thrashaa kuin sonnimullikka. Suomeksi laulettujen kappaleiden lyriikoissa on vimmaa ja sanomaa, joka syntyy silloin kun käytössä on oma äidinkieli. Kappaleen Pelon rutiini avaussäkeistö on suorastaan nerokas: ”Rutiini ei pelkää tappaa / niitä jotka ei taakkaa jaksa kantaa”. Vaiettu kohtalo, Kohti taivaanrantaa ja Luonnonvalinta vain soimaan, nupit kaakkoon ja kohti urbaania kaupunkilaishelvettiä.

8/10

Jussi Lahtonen / SUE

Kategoria(t): Arviot, Tärkein vähemmistö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.